Eeva (o.s. Vaismaa) ja Erns-August Guttin ensimmäinen joulu
Etiopiassa Wycliffen raamatunkäännöshankkeen työntekijöinä
vuonna 1974.

Aamu alkoi sarastaa, mutta yön kylmyys oli ilmassa. Piti saada nopeasti jotain lämmintä päälle. Etiopian ylätasangolla, 2500 metrin korkeudella, lämpötila saattoi pudota nollaan joulukuussa. Edessä olisi ensimmäinen retkemme pääkaupungin ulkopuolelle.

Pakkauduimme työtovereidemme autoon, Klaus, Charlotte, heidän 10- ja 8-vuotiaat lapsensa Micha ja Anne, sekä me, vasta maahan saapuneet. Oli jouluaamu, meidän ulkomaalaisten, ”forendzien” joulu. Etiopian joulu olisi vasta 7. päivä tammikuuta. Joulusta ei tosin näkynyt jälkeäkään ajaessamme kaupungin läpi. – Eipä ollut ympärillä rekvisiittoja silloinkaan, kun Jeesus syntyi. Hän tuli ihmisten arkeen.

Tie pölysi, tai oikeastaan ei ollut tietä, sillä ajoimme vuorotellen kummallakin puolella rakenteilla olevaa uutta tietä. Se kulkisi pääkaupungista satamakaupunkiin, Punaisen meren rannalle.

Hevostaksien suuri määrä ilmoitti, että olimme saapumassa Debre Zaytiiin, ”Öljymäkeen”. Klaus lupasi lapsille suklaalevyn, jos he näkisivät hevoskärryt, joissa molemmat pyörät olisivat suorassa. Turha toivo. Pysähdyimme kaupungissa ruokatauolle. Kyyneleet valuivat silmistä, kun ensimmäistä kertaa söimme ”wottia”, tulista kanapataa. ”Indzeran”, hapanlätyn, avulla sitä suuhun sormimme.

Akasiapuita siellä täällä, kuivaa erämaata, matkan varrella mustakivistä, lohdutonta maisemaa entisen tulivuoren ympärillä. Awash-joen rannalla katselimme putousta, jonka vesimäärä oli vähentynyt pelottavasti. Termospullosta joimme kahvit, ja peltisestä keksilaatikosta löytyi Charlotten paistamia pikkuleipiä. Olimme saapuneet Awash-kansallispuistoon.